Yhteen postaukseeni oli tullut kysyvä kommentti täältä (klikkaa osastot/allergia oikeasta reunasta) ja huomasin aamulla olevani blogilistassa siellä. Uppouduin pidemmäksikin aikaa lukemaan toisten "allergia"-blogeja ja muistelemaan sitä aikaa, kun tuntui olevan ajoittain melkein liiankin raskasta tyttöjen allergioiden kanssa painiminen. Mietin sitten, miten paljon asenne ratkaisee työläitten asioiden kanssa, paljon.
Olen selittänyt joitain asioita tuhansia kertoja lapsille ja monet kerrat on juteltu erityisyydestä, siitä, että meistä jokainen on erilainen...
Pienemmän tyttären kanssa oltiin joskus tosi pulassa. Yksikään koitettu ruoka-aine ei tuntunut käyvän. Loppujen lopuksi ruoka-aineita löytyi ja "maidoksi" saatiin Neocate.
Molemmat lapset olivat (ovat) omilla ruokavalioillaan.. Iso osa tyttöjen 0-6v. -> on tavallaan "sumussa", mutta siitä selvittiin ja nykyään ruokavaliot ovat ihan kohtuulliset.
Silloin reilu 10-11 vuotta sitten ei pelannut vertaistuki toiminta ollenkaan (oliko sellaista?). Ruokaohjeita, raaka-aineiden "puhtautta" sai etsiä ja koittaa kokemuksen kautta. En voinut alkuun ymmärtää, että esim. jonkun valmistajan riisihiutaleet on valmistettu samalla linjalla, kuin "joku muu" ja se on syy lapsen oireisiin.. Pienemmän kanssa sitten olin jo viisaampi, muuten olisin ollut todellisessa pulassa.
 
Tiivistäen, pitää vaan osata avata suu. Pitää puolensa. Kysyä, kysyä taas. Varmistaa. Vaatia, vaatia kauniisti hymyillen. Vääntää rautalangasta. Selittää, selittää taas.
Voisin jatkaa aiheesta ties kuinka kauan, mutta..
Jos kysyttävää, kysy ihmeessä :) Vastaan, jos taidan.